Miltä tuntuu väärin lääkitty kilpirauhasen vajaatoiminta?

by - toukokuuta 13, 2020

"Olo on kauhea, jotain ihan kamalaa. Tuntuu kuin joku puristaisi aivoja kasaan pään sisässä ja kaikki se tieto ja osaaminen, joka niissä on, valuisi ulos. Koko pään täyttää läpipääsemätön sumu.


Kaikista pahinta on tämä saamattomuus. On miljoona ja sata asiaa, jotka pitäisi tehdä ja mitään en saa aikaiseksi. Tekisi mieli hautautua peittojen alle ja jäädä sinne. Vaikka nousisin ylös, en saa aikaiseksi yhtään mitään. Avaan telkkarin, että katsonpa hetken Netflixiä. Kohta huomaankin kellon olevan jo niin paljon, että koko päivä meni ohi ja katsomastani sarjasta on jäljellä enää muutama jakso. 

Suihkussa annan kyynelten valua. Esitän urheaa ja annan kaikkien ajatella kaiken olevan upeasti vaikka oikeasti minun on vaikea hengittää. En jaksa lasten väninää enkä sitä, että kukaan muu ei tunnu kotona tekevän mitään. Pyöritän arkea ja tuntuu, ettei päiviini kuulu kuin pesukoneen lastausta, puhtaiden vaatteiden viikkausta, ruoanlaittoa ja siivoamista. 

Iltaisin olen niin väsynyt, että torkun jo puoli kahdeksan aikaan sohvalla. Aamuisin herään ennen kellon soittoa ja tuntuu, että voisin nukkua vuoden, joten suljen silmäni uudelleen. 

En jaksa tehdä mitään. Mikään kotona ei kiinnosta. Kaikki vaatteet puristavat ja näyttävät huonolta. Mikään ei tunnu omalta eikä peilikuvani näytä enää minulta vaan sieltä tuijottaa joku täysin vieras ihminen."





Tämä teksti on minun itseni kirjoittama, kun tilanne on ollut aika huonona. Vaikka suurimmaksi osan ajasta voin ihan hyvin ja kilpirauhasen vajaatoiminta, joka minulla on kilpirauhasen poiston vuoksi, on ihan oikein lääkitty, on minulla kausia, kun lääkitys ilmeisesti imeytyy huonommin ja voin todella huonosti.

Ei ole mitään niin hirveää kuin opiskella ammattikorkeakoulussa ja tuntea itsensä tyhmäksi. Se on minulle välillä ihan arkipäivää, kun asiat, jotka normaalisti osaisin, tuntuvat erityisen vaikeilta. 

Yleensä huomaan, että lääkitys ei ole kohdillaan, kun alkaa todella paljon turvottaa ja väsyttää koko ajan. Mikään ei oikein onnistu ja ajatteleminenkin on vaikeaa.




Kaipaan sitä helppoa elämää, kun olin terve enkä tarvinnut minkäänlaista lääkitystä selviytyäkseni päivittäisestä elämästäni. Olen myös kiitollinen, ettei minulla ole mitään sen vakavampaa kuin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka vaatii vain ottamaan lääkkeet ja käymään välillä verikokeessa.

Olen myös superonnellinen, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta eikä liikatoiminta, joka minulla oli ennen kilpirauhasen poistoa. Se aiheutti vapinaa, sydämentykytyksiä ja unettomuutta ja vei minut vuodelepoon moneksi kuukaudeksi.  

Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta? 

You May Also Like

0 Comments

Kiitos kommentistasi!