Ja yhtäkkiä kaikki rakkauslaulut kertoivatkin sinusta

Hieman yli viisi vuotta sitten julkaisin Facebookissa kuvan, koska olin ollut tasan kymmenen vuotta sinkkuna.




Tuon kuvan julkaisemisesta kului 26 päivää enkä ollutkaan enää sinkku. Joskus elämä yllättää. Uskon, että jokaisella asialla, joka meille tapahtuu, on joku merkitys ja ehkä minun olikin tarkoitus olla yksin niin pitkä aika, koska muuten en olisi tavannut ikinä Jania. Niin ja hei, sai Leonardokin sen Oscarin.

Olin aiemmin töissä kassamyyjänä K-Citymarketissa. Kuopiossa on kaksi cittaria ja niissä on molemmissa sama vartiointifirma. Ystävystyin yhden vartijan kanssa. Hän kuitenkin lopetti työt firmassa opiskeltuaan uuden ammatin ja muutti toiseen kaupunkiin. Tasan viisi vuotta sitten hän tuli vierailulle luokseni ja meiltä vein hänet käymään entisen esimiehensä luona.

Katselin illalla ihan rauhassa televisiota, kun puhelimeeni tuli viesti yhteiseltä ystävältämme. Hän kysyi, että onko ok, jos hän näyttää kuvaani entiselle esimiehelleen, koska ajatteli, että hän saattaisi tykätä minusta. Hämmennyin vähän tuosta viestistä ja vastasin hetken mietittyäni, että ei se haittaa. Sain vastauksesi "hyvä, koska näytin sitä jo. Jani laittaa sulle varmaan kohta itse viestiä." Samalla hetkellä minulle pamahti Facebookissa kaveripyyntö Janilta. Hyväksyin kaveripyynnön ja sain samantien viestin, johon vastaamista mietin kuitenkin hetken. Viesti alkoi sanoilla "No hei ihana!".

Myöhemmin sain kuulla, että he olivat oikeasti istuneet siellä vierekkäin naputtelemassa niitä viestejä minulle. En edes välttämättä halua koskaan tietää millaisia keskusteluja siellä on käyty.

Juttelimme siinä messengerissä Janin kanssa sitten muutaman tunnin ja huomasimme kuinka hyvin meillä juttu luisti. Molemmilla oli yksi lapsi, molemmat rakasti lukemista ja lautapelejä ja kumpikaan ei oikein tykännyt baareissa roikkumisesta.

Parin tunnin juttelun jälkeen Jani ehdotti, että tulisin käymään hänen luonaan. Olin aiemmin maininnut, että Melissa on yökylässä ystävällään, joten olin yksin kotona. Istuin siis sohvalla collareissa ilman meikkiä ja hän pyysi minua käymään. Päätin, että jos en kelpaa sellaisena niin en kelpaa ollenkaan, joten olin impulsiivinen ja lähdin ajamaan Janin luo kymmeneltä illalla. Tiesin missä hän asuu, koska olinhan jo aiemmin vienyt ystävämme sinne.

Alku oli vähän kankeaa, koska molempia taisi vähän jännittää ja juttelimme siinä hiljaa, koska Bea oli makuuhuoneessa nukkumassa. Janilla oli aamulla seitsemään meno töihin, mutta siltikin juttelimme koko yön. Vaikka meillä tuntui alusta asti klikkaavan, olin alkuun jutusta vähän varuillani, koska olin ollut niin pitkään yksin ja koska aiemmat kokemukseni miehistä ei ollut niin kehuttavia. En siis hypännyt suhteeseen suoraan vaan mietin seuraavan päivän uskallanko nähdä Jania enää uudelleen. Ei se kauan vaatinut miettimistä. Jani ja Bea asuivat luonani jo muutaman kuukauden kuluttua ensitapaamisesta.


Meillä oli alusta asti vahva yhteinen usko suhteeseen. But I'm a human not a sandwich-blogin Iina sanoi Instagramissaan, että heillä oli Oton kanssa suhteen alusta sellainen mentaliteetti, ettei ero ollut vaihtoehto vaan suhde kestäisi. Hän kirjoitti tästä myös blogissaan hetki sitten. Samalla mentaliteetilla mekin olemme yhdessä. Moni on kysynyt kuinka tiedämme, että tämä kestää. Tiedämme sen siitä, että olemme valmiita tekemään töitä suhteen eteen myös niinä huonoina hetkinä. Meillä on ystäväpariskunta, jotka ovat jo valmiiksi miettineet mitkä tavarat kuuluvat kenellekin, jos ja kun he joskus eroavat. Me mietimme tätä naureskellen omalta kantiltamme yksi päivä, koska kumpikaan meistä ei ajattele, että ero olisi edes mahdollisuus. Tässä ollaan ja pysytään, kunnes kuolema meidät erottaa vaikka emme vielä olekaan naimisissa. 

Kihloissa olemme olleet jo 3,5 vuotta. Olin ehkä "muutaman" kerran saattanut vihjailla kosinnasta ennen kuin se oikeasti tapahtui. Jotenkin se ehkä toi minulle sitä turvaa parisuhteeseen entistä enemmän. Kihlaus on minulle pyhä asia ja tarkoittaa sitä, että ollaan menossa naimisiin. En koskaan nuorempanakaan ymmärtänyt niitä kavereiden teinikihloja, joita vaihdettiin huvikseen. Minusta se on lupaus avioliitosta ja avioliitto lupaus loppuelämästä yhdessä. Tottakai on tapauksia, joissa ero on parempi vaihtoehto, mutta kun kumpikin vakaasti uskoo parisuhteeseen ja tulevaisuuteen yhdessä huonoista ajoista huolimatta, on parisuhde hyvällä mallilla. 

Häät ovat tulossa tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä niihin ei ole varaa. Toivevuosi olisi 2023 eli neljän vuoden kuluttua. 


Ennen kihlausta minun uskoani tähän suhteeseen valoi kohdunulkoinen raskaus, joka päättyi leikkauspöydälle hätäverillä alle kolme kuukautta meidän suhteen alusta. Koska munanjohdin repesi, oli alkion oltava noin 8 viikkoa vanha eli olen tullut raskaaksi melkeinpä heti meidän suhteen alkaessa. 

Janin tuki ja turva tuon katastrofin sattuessa ja sen jälkimainingeissa oli aivan sanoinkuvaamaton. Minä olin varma, että hän lähtee kävelemään, kun minä olin tuhonnut alkion ja masennuin siitä aika pahasti. Hän kuitenkin pysyi vierelläni ja teki kaikkensa, että minulla olisi parempi olla. Se sai minut uskomaan siihen, että me selviämme yhdessä mistä vain. 

En ole mikään maailman helpoin tyttöystävä, koska mielenterveyteni on aika hauras juurikin huonojen ihmissuhdekokemusten takia, jotka ajoittuivat juuri sinne pahimpiin teinivuosiin, kun mieli oli muutenkin hauras. Minulla oli aiemmin pahoja luottamusongelmia, masennun helposti vastoinkäymisistä ja aamuisin olen pahalla tuulella. Siltikin Jani rakastaa minua juuri tällaisena. 


Kun kysyin Janilta tätä postausta varten mitä hän minussa rakastaa, oli vastaus seuraavanlainen:

"Sinun naurua, turvallista yhteiseloa ja tulevaisuutta 
ja sinun kykyä törmäillä arkipäivän esineisiin." 

Minähän olen aina ollut superkömpelö. Rippikoulussa sain nimekseni kympin tyttö, koska jotenkin kummallisesti onnistuin polttomerkkaamaan itseeni numeron kymmenen pihasaunan kiukaasta. Janin ollessa meillä ensimmäistä kertaa yötä, törmäsin yöllä vessaan noustessani makuuhuoneen oveen naama edellä. En ikinä pidä itse ovea kiinni ja sitten Jani oli sulkenut sen huomaamattani, joten enhän minä tutussa asunnossa odottanut oven olevan edessäni vaan kävelin vanhasta muistista. Seuraavana päivänä kaaduin myös portaissa. Annoin siis oikein tasapainoisen kuvan itsestäni heti ensi alkuun. 

Itse rakastan Janissa hänen huumorintajuaan, ymmärtäväisyyttään ja luotettavuuttaan. Vaikka olisimme kuukausia erossa toisen matkustaessa, tietäisin hänen olevan uskollinen. Edellisessä suhteessani en voinut luottaa kumppanini olevan uskollinen edes yhtä iltaa. Rakastan myös sitä miten hyvä isä Jani on kaikille kolmelle lapsellemme. Ja esimerkiksi sitä, että yöllä Jani nousee lasten luo, jos he heräävät ja antaa minun nukkua. 


Parisuhteessamme parasta on juurikin se luottamus, täydellisesti kohtaavat huumorintajut sekä yhdessä olemisen helppous. Me haluamme elämältä samoja asioita ja meille hyvään parisuhteeseen riittää se ihan tavallinen arki. Emme odota joka hetkeltä ilotulitteita vaan meille riittää yhteiseksi ajaksi ihan vaan vaikka se muutama tunti kahdestaan, joka meillä on iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Vaikka useimmiten myös teini viettää meidän kanssa niitä iltoja. 

Käymme tosi harvoin missään kahdestaan eikä se haittaa. Meillä on kivaa myös perheenä ja se hoitaa myös parisuhdetta. Yritämme päästä kuitenkin edes puolen vuoden välein syömään kahdestaan ulos ja olemme noin kerran vuoteen viettäneet viikonloppumatkoja kahdestaan jossain. 



Eilen meidän ensitapaamisesta tuli viisi vuotta. Olemme olleet niin tiiviisti yhdessä alusta asti, että pidämme eilistä vuosipäivänämme.

Viiteen vuoteen on kuulunut iloa ja surua, mutta jokainen hetki on tehnyt meistä parina vahvemman. En malta odottaa mitä kaikkea vielä koemme seuraavien vuosikymmenten aikana. 


You May Also Like

2 Comments

  1. Meille tuli kihlatun & avomieheni kanssa just hurjat 10kk mittariin. Se oli just tuo, että yhtenä keskiviikkona se kaveri ketä ei ollut kunnolla tuntenut istui mun yksiön lattialla ja maanantaina mä olin rakastunut. Koko juttu tuli ihan nollasta sataan, kummankin puolesta. Tuona maanantaina alettiin sit seurustella ja mitä, ensimmäinen kahden viikon aikana suunniteltiin lasten nimiä, häitä ja Pariisin matkaa, sekä ostettiin 10kk päähän Rammsteinin liput ja mitähän näitä oli 😅 ainiin, mies muutti käytännössä asumaan 29neliön asuntooni.
    Perheeni oli vähän ihmeissään että miten yleensä varovainen tytär rakastui niin täysillä, mutta me ollaan kans tiedetty se, että me ei erota. Mentaliteetti on aivan se, että jos meidän suhteeseen tulee särö, se korjataan, eikä vaihdeta uuteen.

    Asustellaan nyt isommassa asunnossa yhdessä ja ainakin tässä kuussa meidän ainoa vauva on karvainen kaveri.

    🙈💕


    Ihan hullua!


    Paljon rakkautta teidän tielle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa oli kuulla teidän tarina <3 Kuulostaa niin tutulta, tämä oli vähän kuin ensitreffit alttarilla-sarjasta. Kun yhdessä alettiin olemaan, ei ollut enää vaihtoehtoja.

      Onnea ja rakkautta teidänkin suhteeseen. Kiva, kun jätit kommentin.

      -Susanna

      Poista

Kiitos kommentistasi!