Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Ei niin perinteiset piparkakkutalot

by - joulukuuta 04, 2018

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!


Äidilläni on syntymäpäivä joulukuun ensimmäisenä päivänä. Mummollani oli tapana tehdä äidilleni pipareita aina syntymäpäiväksi ja kävimmekin aina hänen luonaan leipomassa myös piparkakkutalon. Joinain vuosina meillä oli se perinteinen piparkakkutalo, mutta mummoni tykkäsi myös kokeilla uusia juttuja ja teimmekin yhtenä vuonna joulupukin reen poroineen.


Mummoni poismenon jälkeen äitini oli pahoillaan monena vuonna, kun kukaan ei hänelle enää pipareita syntymäpäiväksi leiponut. Pidän kyllä itsekin leipomisesta, mutta olen itse ehkä enemmän kakkujen leipoja kuin pipareiden. Kun aloimme Janin kanssa olemaan yhdessä ja kerroin tästä mummoni ennen kiinni pitämästä perinteestä, päätti hän herättää perinteen taas eloon, mutta omalla twistillään. 

Äitini on nyt saanut viitenä vuonna peräkkäin piparkakkutalon, jotka eivät ole olleet ihan perinteisimmästä päästä. Nyt esittelenkin teille kaikki viisi pipariluomusta. Perinteenä on myös ollut, ettei piparkakkutaloa saa alkaa syömään ennen loppiaista. Näissä on ollutkin sitten aika pitkään järsittävää ja lapset ovatkin aina loppiaisen jälkeen lähteneet innoissaan mummilaan, koska siellä on ollut piparia syötävänä. 

2014

Kun Jani keksii jotain, lähtee hänellä homma aina vähän lapasesta. Hän aloitti pienestä piparkakkutalosta, jonka ympärille nousi iso linna. Linnaa koristeltiin useampana iltana ja yhtenä aamuyönä löysimme vajaan 3-vuotiaan Bean nakertamasta linnan koristeita irti. 

Tämä linna sentään mahtui uunipellin päälle, joten sen liikuttaminen oli sinänsä ihan helppoa. Tuolloin asuimme vielä aika lähellä vanhempiani eikä linnan hajoaminen pelottanut ihan kamalasti. 

Valitettavasti tältä vuodelta ei ole parempia kuvia, ne ovat joko unohtuneet ottaa tai kadonneet jonnekin. 


2015

Muistan kun Jani rakensi tätä ja suunnitteli laittavansa teoksensa vanhempieni luona syvennykseen, jossa oli ennen lankapuhelin. Siinä on kolo, johon oli aivan varma, ettei korkea Bengtskärin majakka-piparkakkutalo mahtuisi. 

Tämän kuskaamista pelkäsin yli kaiken, mutta saimme kuin saimmekin sen perille ehjänä. 



Onneksi torni oli sentään kahdessa osassa ja sitä olisi voinut sahata hieman lyhyemmäksi, jos piparkakkutalo ei olisi meinannut mahtua paikalleen. Se kuitenkin mahtui kuin mahtui siihen aivan kuin paikka olisi ollut sille suunniteltu. Mielestäni emme nimittäin tuon kaapin korkeutta mitanneet kuin vasta sitten, kun piparit oli jo paistettu ja liimattu kiinni toisiinsa. 

Majakalla oli korkeutta yhteensä lähes metri ja odotin koko joulukuun, että se romahtaa, mutta hyvin se pysyi kasassa. Aika jytäkkää tavaraa tuo sulatettu sokeri on.


2016

Tämä oli ensimmäinen pipariluomus, johon Jani halusi tehdä kaarevia osia. Se oli aikamoinen luova prosessi, koska meillä ei ollut mitään kokemusta kummallakaan sellaisten tekemisestä. Jani keksi kokeilla pyöreää mehukannua, jonka ympärille hän pyöritti piparkakkutaikinan uuniin. Tämä ei kuitenkaan oikein toiminut, koska piparkakkutaikina suli uunissa ja valui kannun ympäriltä pellille. Toisella kerralla hän pyöritti kannun ympärille ensin leivinpaperia, jonka päälle taikina tuli. Taikinan ympärille hän pyöritti vielä tiukkaan uuden leivinpaperin, jonka jälkeen teos pääsi uuniin. 

Veturiin saatiin kuin saatiin lopulta  yhtenäinenpyöreä etuosa. Tämän vieminen ehjänä perille vasta olikin hankalaa! Istuin etupenkillä veturi sylissäni pidellen siitä kiinni niin varovasti kuin vain osasin. Olimme muuttaneet kauemmas ja välimatka tuntui ihan hirvittävän pitkältä. Jokaisessa mutkassa ja töyssyssä pelotti, että puristan vahingossa veturista jotain rikki. 



Junassa oli kolme perävaunua, jotka täytettiin hiilillä eli rusinoilla, tukeilla eli kanelitangon muotoisilla kekseillä ja karkkitangoilla sekä yksi matkatavaravaunu, jossa oli äitini lempisuklaata eli After Eightia. 

Koska Jani ei osaa tehdä mitään pientä, oli juna hieman liian pitkä tuohon eteisen kenkäkaapin päälle, johon se oli mitoitettu ja etuaura taisi katketa hyvissä ajoin ennen loppiaista.  


2017

Koska aina pitää keksiä jotain vielä hienompaa ja suurempaa, viime vuoden piparkakkuluomus oli oikeasti pyörivä maailmanpyörä. Sen keskellä oli akryylinen tanko, joka pystyi toimimaan akselina ja mahdollisti pyörimisliikkeen. Myös istuinosien akseleina oli akryylitangot, mutta jälkikäteen pohdittuna akseleina olisi kestänyt myös karkkitangoista tehdyt tangot, jolloin nekin olisivat olleet syötäviä osia. 




2018

Tänä vuonna Jani halusi äitini rikkovan perinteitä ja syövän piparkakkutaloa jo ennen loppiaista. Tämän takia hän oli ovela ja teki piparkakkutaikinasta joulukalenterin, jossa on 24 laatikkoa, joiden jokaisen sisällä on jotain herkullista. Jos kalenterin tahdissa meinaa pysyä, on joka päivä avattava yksi laatikko. 

Eilisen kalenteripostauksen löydät big mamas home-blogista

Huomenna kalenteria jatkaa Saron blogi. 


You May Also Like

4 Comments

  1. Siis ihan mielettömiä piparkakkutaloja! Huikeaa tuotekehittelyä ja jokainen on niin erilainen ja hieno! Pyörivä maailmanpyörä! Olen ällistynyt! :D

    Herkullista joulun aikaa sinne teille ♥

    VastaaPoista
  2. Wau mitä rakennelmia. Ihan mielettömiä!

    VastaaPoista
  3. Sano Janille terkkuja, että mahtavaa miten hän jaksaa nähdä vaivaa :)

    VastaaPoista
  4. Vau, mitä luomuksia! Meillä on perinteisesti tehty itsenäisyyspäivän aikaan piparkakkutaloa jollain tapaa muistuttava arkitehtorisesti mahdoton luomus! Onneksi on pikeeriä ja tomusokeria, niillä voi peittää pienimmät virheet. Isoihin eivät toimi...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!