Sega Master System ja Light Phaser-valopistooli

by - syyskuuta 24, 2018

Nintendon 8-bittinen pelikonsoli ja oranssi valopistooli Duck Huntin kanssa on ujuttautunut niin syvälle länsimaiseen popkultuuriin, että harvempi muistaa sen pahinta haastajaa Sega Master Systemiä. Suomen ja Euroopan markkinoille konsolit päätyivät samana vuonna 1987, mutta Nintendo oli jo pari vuotta Segaa edellä alkuperäistä julkaisua Japanin markkinoilla (NES 1983, Sega 1985). Nintendo käytti tiukkojen ehtojen lisenssisopimuksia, joissa se usein vaati pelejä ja kehittäjiä valmistamaan tuotteet yksinoikeudella Nintendolle, joten tämä rajoitti Segan pelivalikoimaa ja sitä kautta kokonaismyyntiä.
Ensimmäisiin Master Systemin mallehin pystyi hankkimaan pelit joko tutumpina pelikasetteina tai halvempana luottokortin kokoisena Sega korttina. Kortteihin mahtuva tiedon määrä kuitenkin rajoitti sen käyttöä nopeasti eikä uudemmat pelit enää mahtuneet korteille. Uudempiin konsoliversioihin ei korttipaikkaa enää valmistettu.
Master System nousi Brasiliassa niin suureen suosioon, että paikallinen valmistaja on jatkanut konsolin tuotantoa pitkälle 2010-luvulle. Siellä konsolin myyntiluvut ovat pysyneet kilpailukykyisinä jopa uusien PS4-konsolien kanssa. Tämä paikallinen suosio on tehnyt Segan konsolista pelihistorian pisimpään valmistetun konsolin.
Vastauksena NES:n Zapper valopistooliin Sega toi Master Systemille oman Light Phaser valopistoolinsa.

Kuinka valopistoolit sitten toimivat?

Vaikka perinteisen aseen toiminnasta ja valopistoolin nimestä voisi arvata, että ase lähettää valonsäteen kohti haluttua kohdetta, toiminta on oikeastaan täysin päinvastainen. Kun pelaaja painaa liipaisinta, televisioruutu muuttuu sekunnin murto-osan ajaksi mustaksi ja vain kohteet joihin pelaajan on tarkoitus osua muuttuvat valkoisiksi. Valopistoolit tunnistavat tämän valkoisen valon mikäli pelaaja on tähdännyt aseensa kohti haluttua kohdetta. Joissain peleissä on siis mahdollisuus huijata kohdistamalla ase kohti kirkasta valonlähdettä kuten hehkulamppua jolloin peli luulee pelaajan osuvan jokaisella laukauksella. Toimiakseen valopistooli on erittäin tarkka ajoituksesta television ja liipaisimen painalluksen välillä. Ase ei voi tunnistaa osumia mikäli ruudun välähdys ei tapahdu juuri oikeaan aikaan. Tuo ajoitus on kuvaputkitelevisioissa erittäin yhtenäinen ja valopistoolit on ajoitettu tuon mukaisesti. Nykyaikaiset TV:t käyttävät täysin erilaisia kuvantuottotekniikoita ja ajoitusta, joten tästä syystä valopistoolit eivät toimi nykyaikaisen television kanssa. 
Vaikka itse ammuntapelit keskittyvätkin enemmän aikuiseen makuun, löytyy myös nuoremmille sopivia pelejä. Esimerkkipelinä käytetäänkin tänään Shooting Galleryä, jossa yritetään osua tuttujen sorsien lisäksi ilmapalloihin, viemäriputkissa piilotteleviin palloihin ja avaruusaluksiin. Pelissä tulee osua vaadittuun määrään ruudulla vilahtelevia objekteja. Vaikka pelin periaate on yksinkertainen, käy peli nopeasti ylivoimaisen vaikeaksi ja tasojen suorittaminen vaatii kunnon harjoittelua ja kenttien opiskelua. Peli toimii varmasti hyvänä viihdyttäjänä nykypäivänäkin kaveriporukassa testailtuna kaiken ikäisille.

Ensiviikolla tutustutaan tarkemmin Game Boy tuoteperheeseen ja siihen kuinka selfie niihin liittyy?

You May Also Like

0 Comments

Kiitos kommentistasi!