Kuinka onnistuimme vieroittamaan taaperon tutista?

by - kesäkuuta 30, 2018

Kävimme keskustelua jo raskausaikana Janin kanssa tutin käyttöönotosta tulevalle vauvalle. Jani oli sitä mieltä, ettemme syötä vauvalle tuttia, koska Beakaan ei koskaan syönyt tuttia. Muistin kuitenkin Melissan vauva-ajan ja imun tarpeen, joka vauvalla oli, joten ostin muutaman tutin varmuuden vuoksi. 
Vauvamme olikin huomattavasti odotettua pienempi ja ostamani tutit olivat ihan liian suuria. Vivialta otettiin sairaalassa useamman kerran päivässä verikokeita ja jo ensimmäisellä kerralla hoitaja ehdotti, että tutti saattaisi tuoda turvaa inhottavaan tilanteeseen. Jani kävikin ostamassa tutteja pienemmässä koossa. 
Tuosta lähtien vauva söi tuttia. Se helpotti nukahtamista ja rauhoittumista. Yöt olivat muutenkin katkonaisia ja vaikeita, joten tutti mahdollisti meidän nukkumista edes vähän lisää. 
Tässä kuvassa on käytössä pienin kaupasta saatava tutti, joka oli Vivialle vielä parin kuukauden ikäisenä hieman iso.
Tässä kuvassa on käytössä pienin kaupasta saatava tutti, joka oli Vivialle vielä parin kuukauden ikäisenä hieman iso.
Viime aikoina tutti oli kuitenkin enemmänkin vain lelu, jota oli kiva pureskella. Meiltä myös katosi tutteja päivän aikana useampia ja nukkumaan mennessä niitä etsittiin milloin mistäkin.
Yhtenä iltana ei yhtään tuttia enää löytynytkään. Silloin menimme nukkumaan ilman tuttia – ja taapero nukkuikin paremmin kuin aiemmin tutin kanssa. 
Meillä tutista vieroituttiin siis vähän vahingossa. Kertaakaan ei taapero ole tutin perään itkenyt. Pelkäsin tutista vieroittamista itse, koska muistan Melissan huutaneen tutin perään kolme yötä ja muistan antaneeni periksi jo yhden kerran kesken kaiken ennen kuin tutista oikeasti luovuttiin. 
Tämä siis meni huomattavasti helpommin kuin odotin. Ehkä taapero olisi ollut valmis luopumaan tutista jo aiemminkin. 

 

Kuinka teillä on luovuttu tutista?

You May Also Like

0 Comments

Kiitos kommentistasi!