Se hetki, kun tapaat sun blogi-idolin

by - maaliskuuta 31, 2018

Heitinpä päiväreissun Kuopiosta Helsinkiin tällä viikolla. Tai no vuorokausireissun. Kuopiosta kun Helsinkiin on aika pitkä matka, joten linja-autolla matkatessa päiväreissu vaatii noin 11 tunnin matkustusta. Emme myöskään asu keskustassa, joten matkaan tulee lisää vielä paikallisbussimatkoja tunnin verran. 
Tämä reissu oli kuitenkin pakko tehdä. Oli nimittäin tiedossa jotain niin spesiaalia kuin But I'm a human not a sandwich-blogin lukijailta. Sinne oli päästävä, koska blogin takana oleva Iina on ollut viimeisen neljä vuotta yksi minun lempibloggaajistani. Ihailen hänen positiivista asennettaan, hänen rentoa otettaan äitiyteen, hänen ylitsevuotavaa energiaansa sekä ennen kaikkea hänen laadukasta blogiaan. 
Paikalla oli noin kaksikymmentä ihanaa naista, mukaan lukien big mamas home-blogin Jenni. Ihanaa oli tavata kasvokkain ja juttelimmekin vielä pitkään illan päätyttyä. 
Iina oli järjestänyt meille vaikka mitä ihanaa lukijailtaan, joka järjestettiin Nona K-liikkeessä. En ollut aiemmin käynyt liikkeessä, mutta rakastuin sen tunnelmaan ja tarjontaan. Myynnissä oli söpöjä lastenvaatteita ja kivoja leluja sekä lastentarvikkeita. Minun on ehkä pakko palata takaisin liikkeeseen ostamaan puiset macaron-leivokset lasten leikkeihin.
Saimme pikakampaukset ja kerrankin tuntui, ettei tarvitse vetää pipoa päähän, kun hiukset olivat niin nätisti. Meille oli tarjolla herkullista salaattia ja macaroneja, kuohuviiniä ja Raikastamon limuja. Osallistuimme arvontaan, jossa yksi meistä voitti Bobles-lelun. Saimme myös mukaamme illasta kivat lahjakassit. 
Oli aivan mahtavaa päästä juttelemaan lapsista, blogeista, valokuvista ja vähän kaikesta mahdollisesta niin monen samanhenkisen ihmisen kanssa. Kävimme alussa pienen esittelykierroksen, joka sai minun kädet tärisemään ja sydämen pamppailemaan ihan hulluna, mutta siinä jokainen tuli vähän tutummaksi. Se tunne, kun tapaat blogi-idolisi, on ihan sanoinkuvaamaton. Siis kun oikeasti pääset keskustelemaan hänen kanssaan jostain ja olette samalla aaltopituudella. 
Illan istuin lentokentän kahviossa hörppien Caramel Macchiatoa ja kirjoittaen blogia.
Illan istuin lentokentän kahviossa hörppien Caramel Macchiatoa ja kirjoittaen blogia.
Toivon törmääväni näihin ihaniin naisiin myös tulevaisuudessa jossain merkeissä. Ystäviä on hankala tämän ikäisenä saada, mutta jotenkin tosi luontevaa oli jutella kaikkien kanssa tuolla illassa. Ehkä se johtui siitä, että tilanne oli kaikille yhtä uusi ja outo. 
Kotimatka alkoi vasta 1.20, joten päätin mennä istumaan lentokentälle. Sieltä löytyi ruokaa ja kahvia sekä paikka kirjoittaa blogia. Tunsin oloni vilkkaalla lentokentällä huomattavasti turvallisemmaksi kuin Kampin linja-autoterminaalissa. Lentokentällä oli myös mukava seurata ihmisiä, jotka olivat lähdössä reissuun tai tulossa kotiin sieltä. 

Oletko sinä tavannut idoliasi koskaan? 

You May Also Like

0 Comments

Kiitos kommentistasi!