Äidin ja isin reissu Tallinnaan ilman lapsia -toinen päiväkatsaus, osa 1

by - maaliskuuta 19, 2018

Nyt alkaa reissun loppumetrit jo häämöttää ja on hyvä vähän kerrata mitäs sitä lauantaina Tallinnassa tulikaan tehtyä. Jos et vielä lukenut ensimmäisestä reissupäivästä, kannattaa siitä lukea ensin. 
Lauantaiaamuna nukuimme suhteellisen pitkään, meillä oli kello soimassa kahdeksan aikaan, mutta taisimme torkuttaa ainakin yhdeksään. Itsehän vanhasta tottumuksesta heräsin neljältä, kuudelta ja kahdeksalta kuten yleensä kotona Vivian kanssa. Kävimme aamupalalla, joka oli Tallink Spa&Conference-hotellissamme todella runsas ja monipuolinen! Suuri suositus siis hotellin aamupalalle.  
Aamupalan jälkeen otimme ensimmäistä kertaa Uberin kautta kyydin. Oli muuten näppärä sovellus! Sovellukseen sai kirjauduttua Facebookilla, laitettiin maksukortti ja tilattiin kyyti. Sovellus näytti hinnan suunnitellulle reitille jo ennen maksua. Maksu hyväksyttiin ja kuski lähti matkaan. Sovellus näytti koko ajan kuskin sijainnin ja kertoi arvioidun saapumisajan. Hinta riippuu kellonajasta, etäisyydestä ja kysynnästä. Ruuhka-aikoina kyydit ovat siis hieman kalliimpia. Matkat Tallinnan sisällä maksoivat meiltä joka kerran alle viisi euroa ja kuski oli saanut jo maksun sovelluksen kautta, joten autoon vaan mentiin sisään ja autosta poistuttiin perillä. 
Menimme aamulla Uberilla Telliskiven alueelle, joka on ihanan urbaani ja trendikäs kortteli kaupungin laidalla. Rakennukset olivat vanhoja ja ulkoa ränsistyneitä. Sisältä rakennuksia oli kuitenkin remontoitu ja alueella olikin design-kortteli, joka oli täynnä pieniä pop up-liikkeitä täynnä ihania pienten merkkien sisustustavaroita ja vaatteita. Emme päätyneet ostamaan mitään vaikka montaa tavaraa tutkimmekin kiinnostuneina. 
Alunperin menimme Telliskiven alueelle kirppareiden perässä. Lauantaisin alueella järjestetään kirpputori, johon paikalliset tulevat itse myymään tavaraa. Kirpputori on auki 10-15 ja se järjestetään kesäisin ulkona. Näin talvella se oli kuitenkin sisätiloissa ja sinne oli hieman hankala löytää. Osoite kattoi viisi tai kuusi rakennusta ja meinasimme jo luovuttaa ennen kuin oikea ovi löytyi. Vinkkinä Telliskiven joka lauantaista kirpputoria etsiville: menkää uberilla tai taksilla Kivi, Paber, Käärid-ravintolan eteen ja kirpputori on vastakkaisessa rakennuksessa. Ulkopuolella oli ihan kyltit, jotka ohjasivat toiseen kerrokseen. 
Kirpputorilla oli paljon myyjiä, mutta emme löytäneet mitään ostettavaa. Päätimme mennä kahville Reval Cafe-ketjun tunnelmalliseen kahvilaan, joka oli design-kauppojen vieressä. Jani tilasi latten, minä taas elämäni parhaimman caramel cappuccinon. En edes normaalisti juo kahvia ja tuo kahvi oli taivaallista. 
Kahvilaa vastapäätä kadun toisella puolella huomasimme toisen kirpputorin nimeltään Kirbukas ja päätimme käydä kurkistamassa millainen se on. Ulko-ovessa luki kirpputorin nimi, mutta kirpputori oli toisessa kerroksessa ja sinne kiivettiin pitkät portaat, joten lastenvaunujen kanssa sinne ei olisi päässyt. Niinkuin ei muuten sinne edellisellekään kirpparille. 
Kirbukas oli itsepalvelukirpputori, jossa tavarat olivat laadukkaita ja edullisia. Lastenvaatteet ja Virosta puuttuvat merkit, kuten Gina Tricot, olivat hinnoissaan, mutta muuten kirpputori yllätti positiivisesti. Luulin jo Virosta puuttuvan sellaisen kirpputorikulttuurin kuin Suomessa on tällä hetkellä. Tälle kirpputorille siis suositus, jos olette liikenteessä ilman lastenvaunuja. 
Kirpputorin jälkeen päätimme poistua Telliskiveltä. Jos olisi ollut nälkä, oli meille suositeltu alueelta kahta ravintolaa: Kivi, Paber, Käärid sekä F-Hoone. Ne olivat vain kivenheiton päässä toisistaan. Emme kuitenkaan olleet nälkäisiä vielä tuossa vaiheessa, koska olimme syöneet runsaan aamupalan ja käyneet kahvilla. Otimme siis uberin ja menimme vanhaan kaupunkiin. 
Vanha kaupunki oli täynnä kauniita vanhoja rakennuksia, joita oli myös kunnostettu kunnioittaen perinteitä. Vanhassa kaupungissa sijaitsi myös monta konsulaattia, kuten alla olevassa kuvassa pilkistävä Suomen konsulaatti. Kävelimme alas torille ja kävimme ajelulla katujunalla, jonka kyydissä näki vanhan kaupungin mukavasti. Tallinnassa ei ollut viikonloppuna enää yhtään lunta, mutta pakkasta oli melkein kymmenen astetta ja paikoin oli todella kylmä tuuli. Junassa olimme tuulen suojassa emmekä eksyneet sokkeloisille kaduille. 
Katujuna lähti vanhan kaupungin keskellä olevalta torilta ja maksoi 6e henkilöltä. Lipulla sai alennusta myös junan lähtöpaikan vieressä olevan museon sisäänpääsystä.
Katujuna lähti vanhan kaupungin keskellä olevalta torilta ja maksoi 6e henkilöltä. Lipulla sai alennusta myös junan lähtöpaikan vieressä olevan museon sisäänpääsystä.
Katujunasta tultuamme kävelimme pieneen suklaakauppaan nimeltä Karu talu šokolaad, jota meille oli suositeltu. Ja muuten kannatti kävellä. Kauppa möi käsintehtyä suklaata, joka oli vegaanista ja maksoi 2€/pala. Palat olivat kämmenen kokoisia ja todella paksuja. Makuvaihtoehtoja oli useita ja ostimmekin tuliaisina suklaita useamman palan.  
Suklaakaupasta tultuamme kiipesimme pitkät portaat ylös mäelle, jossa oli näköalapaikka. Näköalapaikalta avautui upeat näkymät Tallinnan ylle. Kannattaa käydä katselemassa maisemat tuolta, jos on liikkeellä Tallinnassa. Paikka kuhisi japanilaisia turisteja ja oli myös täynnä matkamuistomyymälöitä. Paikallinen turistituote tuntui olevan meripihka, josta valmistettuna löytyi vaikka mitä tuolta kukkulalta. 
Jani olisi halunnut raahata kuvassa olevan haarniskan kotiin koristeeksi.
Jani olisi halunnut raahata kuvassa olevan haarniskan kotiin koristeeksi.
Vanhassa kaupungissa ei meille ollut oikein mitään, jos ei paria potentiaalista ravintolaa lasketa. En myöskään suosittele vanhaa kaupunkia lasten kanssa matkustaville. Kaupat ovat pieniä ja täynnä kaikkea särkyvää ja vanhan kaupungin tiet on rakennettu mukulakivistä, joten vaunujen kanssa on vaikea kulkea.
Vanhasta kaupungista matkamme jatkui Baltian suurimpaan ostoskeskukseen. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, jossa jatkan lauantain tapahtumia. 

You May Also Like

0 Comments

Kiitos kommentistasi!