Mitä oikeasti tarvitsimme vauvavuoden aikana? - osa 2

by - lokakuuta 06, 2017

Kirjoittelin aiemmin vauvatarvikkeista, joita olimme hankkineet raskausaikana ja tarvitsimmeko niitä oikeasti vauvavuoden aikana. Koska lista oli niin pitkä, jatkan sitä tässä postauksessa. 

Perintökehto

Meidän suvussa kulkee perintökehto, jossa jokainen lapsi on nukkunut pienenä vauvana. Kehdon ulkopohjaan on kirjattu jokaisen kehdossa nukkuneen nimi ja syntymäaika. Ukkini kertoo tarinaa, jonka mukaan hän on kehdon itse omin kätösin rakentanut, mutta oikeasti hän on kehdon ostanut vanhimmalle serkulleni. Minä ja Lissukin ollaan siis kehdossa vauvana nukuttu, joten tottakai halusin Nipsunkin siinä nukkuvan. 
Meillä sattui serkkuni kanssa lasketut ajat vajaan kuukauden päähän toisistaan, hänellä ensin ja minulla hänen jälkeensä. Minä kuitenkin synnytin Nipsun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja serkkuni hieman lasketun ajan jälkeen, joten Nipsu on pikkuserkkuaan päivän vanhempi. Kehto oli valmiiksi tätini luona eli serkkuani lähellä, joten hän piti kehtoa ensin ja me saimme kehdon heidän jälkeensä. Ihanaa kuitenkin, että molemmat vauvat saivat kehdossa nukkua.  Nyt kehto on odottamassa seuraavaa sukuun syntyvää vauvaa. 

Otsakuumemittari

Meillä oli aiemmin käytössä korvakuumemittari, joka oli sekin oikein mainio, mutta eihän se anturi mahdu pienen vauvan korvaan. Olimme jo ennen raskaaksi tuloani puhuneet uuden kuumemittarin hankinnasta ja suunnitelleet otsakuumemittarin ostamista. Mittari mittaa kuumeen kolmessa sekunnissa. Ainut miinuspuoli mittarissa on, että mitattavan täytyy pysyä paikallaan tai tulos on valheellinen. Mittari toimi oikein hyvin pienellä vauvalla, mutta koitapa mitata kuume alati heiluvalta taaperolta. 

Sitteri

Haaveilin 3 in 1-sitteristä, jossa oli samassa keinuominaisuus. Sitteri oli kuitenkin niin kallis uutena, ettei se meidän budjettiimme mahtunut enkä löytänyt sitteriä mistään käytettynä. Minulla oli yksi jo varattuna, kunnes myyjä huomasi sitterin yhden ominaisuuden olevan rikki. Päätimme sitten ostaa ihan perussitterin ja olimme oikein tyytyväisiä valintaamme. Vauva tykkäsi nukkua päikkärit sitterissä ja viihtyi siinä mielellään myös hereillä. Hyvä ostos siis. Sitteri oli meillä käytössä monta kuukautta ja oli hyvänkokoinen vaikka vauva kasvoi.

Rintareppu

Kirjoitin raskausaikana hankinnoista vauvaa varten ja sain huolestuneen kommentin Baby Björn-rintarepun vaaroista. Vauvan lonkat kuulemma kärsivät ja tämän takia pitäisi käyttää erimallista rintareppua tai kantoliinaa. 
Valitettavasti minun täytyy kertoa tälle kommentoijalle meidän pysyneen tässä samaisessa Baby Björnin mallissa ja meidän käyttäneen rintareppua useita kertoja. Se oli pelastus esimerkiksi asuntomessuilla, joilla rattaiden kanssa kulkeminen olisi ollut aivan mahdotonta. Olen muutaman kerran myös pakannut vauvan rintareppuun, että pääsen lähikauppaan. Tai että saan tehtyä ruokaa. Tai että saan vauvan vihdoinkin nukahtamaan päivä- tai yöunille, kun mikään muu ei kelpaa kuin äidin syli. 
Aion myös jatkossa käyttää rintareppua, jos vain selkäni vauvan painon vielä kestää. 

Baby nest

Muutaman ensimmäisen kuukauden vauva nukkui yönsä ja päiväunensa baby nestissä. Baby nest eli vauvapesä oli helppo, koska sen sai siirrettyä pinnasängystä kehtoon, meidän sänkyyn, sohvalle tai vaikka lattialle. Vauvalla oli turvallinen olla ja äiti sai edes hetken nukkua tai vain sulkea silmänsä. Tämä oli todellakin hintansa väärti! Baby nest oli myös helppo ottaa mukaan esimerkiksi mökille. 

Kapalopussi

Meillä oli käytössä kaksikin erilaista kapalopussia. Mummi teki meille lahna-pussin, kuten J sitä kutsui. Pussi oli siis tehty merenneidon pyrstön malliseksi ja vauva mahtui pussiin kokonaan. Pussi oli todella hyvä, kun vauva ei vielä liikkunut. Hieman liikkumaan oppinut vauva kuitenkin pääsi pyristelemään pussista ulos tosi helposti ja kädet olivat aina pussin ulkopuolella. 
Hankimmekin tämän jälkeen Love To Swaddle Up-kapalopussin, jossa vauva nukkui yönsä todella hyvin. Tämän pussin kanssa taisi olla ainoita öitä, joina vauva suostui nukkumaan pitkiä aikoja omassa sängyssään. Meillä oli käytössä pienin koko ja vauva olisi varmaan nukkunut pussissa pidempäänkin, mutta isompi koko jäi sitten hankkimatta. Nyt, vauvan nukkuessa aika levottomasti yönsä, on ollut mietinnässä uuden kapalopussin tai unipussin ostaminen. Nipsuhan ei ole kooltaan kovin iso, joten meille saattaisi joku koko näistä kapalopusseista vaikka vielä mennäkin. Olisikohan ihan tyhmä ajatus ostaa vuoden ikäiselle kapalo- tai unipussi? 

Imetystyyny

Imetystyyny oli yksi pakollisista raskausajan hankinnoista, koska nukkuminen oli mahdotonta ilman montaa tyynyä vartaloa vasten. Imetystyynyn sai kivasti vartaloa vasten ja nukkumisasennon löytäminen oli hieman helpompaa. Vauvan synnyttyä tyynyä käytettiin lähinnä vauvan nukuttamiseen. En tuntenut omakseni imetystä tyynyn kanssa ja yötkin oli synnytyksen jälkeen jo helpompi nukkua, joten tyyny sai aika aikaisin lähtöpassit meiltä. Raskausaikana imetystyyny palveli kuitenkin loistavasti enkä olisi ilman sitä pärjännyt! 

Vaunuverho ja reunapehmuste

Meillä on sekä vaunuverho että reunapehmuste mummin tekemiä.
Vaunuverhoja meillä on itseasiassa kaksin kappalein. Toinen on tehty armeijan kuosiin ja toinen meidän makuuhuoneen Vallila-verhokankaan ylijäämäpalasta. Emme kovinkaan käyttäneet vaunukoppaa, joten vaunuverhokin oli hieman turha. Olen oikeastaan vasta nyt alkanut ymmärtää mihin vaunuverhoa tarvitaan, koska Nipsu on alkanut nukkua rattaissa ja kirkkaat valot häiritsevät hänen untaan. Vauvavuoden aikana verho oli siis aika turha. 
Reunapehmuste oli hyödyllinen siinä vaiheessa, kun vauva jo hieman osasi tarrata esineisiin, muttei vielä osannut nousta ylös tai kääntyä. Nipsulla oli nimittäin tapana heitellä tutteja sängyn pinnojen välistä lattialle ja reunapehmuste esti tämän. Reunapehmuste oli kuitenkin tiellä jossain vaiheessa, kun pinnasänky oli meidän sänkymme vieressä ja yritin antaa tuttia vauvalle pinnojen välistä. Tuolloin otin reunapehmusteen pois eikä se ole paikalleen palannut, koska olemme pärjänneet ilmankin. Reunapehmuste on ommeltu Vallilan kankaasta ja vauva rakasti tuijotella sen värejä ja kuvioita. 

Syöttötuoli, newborn set ja baby set

Haaveilin jo Lissua odottaessani Stokken Tripp Trapp-tuolista, mutta ei minulla ollut siihen mitenkään varaa. Tälläkään kertaa minulla ei olisi ollut varaa uuteen tuoliin, joten olin jo kuopannut haaveet Stokkesta. Löysin kuitenkin puolivahingossa puunvärisen tuolin kirpparilta parilla kympillä, kun Nipsu oli vain muutaman kuukauden vanha. J maalasi tuolin valkoiseksi ja ostin käytettynä tuoliin newborn setin. Ihan ehdoton hankinta oli tuo newborn setti ja sen ostettuani harmittelin, ettei meillä ollut sitä käytössä jo heti vauvan synnyttyä. Se mahdollisti minun ruoanlaittoni ja sain kädet ja lattian vapaaksi, kun tarvitsin. Aiemmin olin pitänyt vauvaa sitterissä, kun laitoin ruokaa, mutta siinä oli se ongelma, että vauva ja sitteri olivat koko ajan tiellä ja vauva suuttui, koska ei lattianrajasta nähnyt mitään. Newborn setti mahdollisti vauvan nostamisen korkeammalle ja vauva viihtyi tuolissa todella hyvin. 
Jossain vaiheessahan vauva sitten alkoi kampeamaan itseään tuosta Newborn setistä ylös istuma-asentoon, joten siirtyminen baby settiin oli mahdollista. Suunnittelimme ostavamme mustana tuon baby setin, jotta se kävisi myös mahdolliselle seuraavalle vauvalle, mutta juuri sopivaan aikaan joku möi violettia settiä lähellämme todella edulliseen hintaan, joten kävimme sen ostamassa. Meillä on paljon muitakin vauvatarvikkeita violettina, joten setti kävi hyvin Nipsun väreihin. Valjaita meillä ei tuolissa ole eikä vauva siitä ole vielä yrittänyt kiivetäkään pois. Voi olla, että valjaiden ostaminen on vielä edessä. Juuri kun olin saanut tämän kirjoitettua, oppi Nipsu kiipeämään tuolistaan eli valjaiden osto on lähempänä kuin ajattelin.


Mitkä teidän tärkeimmät vauva-ajan tarvikkeet olivat? Jäikö listastani jotain puuttumaan? 

You May Also Like

0 Comments

Kiitos kommentistasi!