Millaista on olla äitipuoli?

by - huhtikuuta 13, 2016

Ollaan asuttu vajaa kaksi vuotta yhteisen katon alla uusperheenä. Itse en ajattele meitä uusperheenä vaan ihan oikeana perheenä, koska molemmat tytöt asuvat meillä koko ajan ja B käy äidillään sovitusti. Lissullahan ei omaa isää ole kuten olen aiemmin jo kertonut, joten J on isähahmo ja taidetaan olla jo aika lähellä sitä maagista rajaa, että Lissu alkaa kutsua J:tä isäksi. 


Minä en yritä enkä halua korvata B:n äitiä, koska hänellä on olemassa oma äiti, joka on oikein rakas. Kotona kuitenkin olen se äitihahmo, jota muut perheen lapset (Lissu sekä tuleva vauva) sanovat äidiksi ja joskus se saattaa olla hieman hämmentävää pienelle ihmiselle. B on ajoittain testannut sanaa äiti minuun, varsinkin silloin, kun hän haluaa jotain esimerkiksi kaupassa. Välillä hän kutsuu minua Sussu-äidiksi. 


Meillä on kotona aika tiukat säännöt siitä kuinka käyttäydytään ja varsinkin kuinka toisia kohtaan käyttäydytään. Haluan kasvattaa hyväkäytöksisiä ja kohteliaita lapsia ja B:hen pätee aivan samat säännöt kuin Lissuun samanikäisenä. Uhmaikäiselle B:lle se tuntuu olevan ajoittain aika rankkaa, että pitäisi totella ja minä olen se tyhmä ja ilkeä äitipuoli, joka saa yleensä pahimmat osat uhma- ja raivokohtauksista. Toisaalta se taitaa olla merkki siitä, että lapsi luottaa minuun? 


Me myös kerromme monta kertaa päivässä kuinka paljon rakastamme toisiamme. Ajattelen kaikkia meidän lapsia meidän lapsina, joten meillä rakkautta riittää yhtä paljon kaikille. Se ehkä onkin tämän (uus)perheen vahvuus. Rakkaus.

Onko muilla uusperheellisillä kokemusta ilkeän äitipuolen roolista? 


You May Also Like

9 Comments

  1. Musta tuntuu että mä oin vaan ilkeä äiti :D meillä on myös säännöt js kuri ja koska olen päivät poikien kanssa niin minähän se tietysti joudun eniten kieltämään ja vääntämään asioista.

    Must on hauska miten te ootte kissun kans ihan b:n näköisiä mun mielestä :) siis jos en tietäis niin ihan ajattelisin että b on sun biologinen lapsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas mitkät kirjoitusvirheet kun puhelin muuttaa sanoja. XD

      Poista
    2. Hyvin silti ymmärsin :D Haha, onhan meitä luultukin monesti tuolla kaupoilla ihan sukulaisiks. Kai se on vaan parempi niin ei aina tarvii olla selittelemässä, että miks oon tän lapsen kanssa täällä.

      Kai minä olin se ilkeä äiti Lissunkin ollessa pieni. Jotenkin vaan tuntu, että auktoriteetti oli sillon paremmin hallussa. Ehkä silläkin on asian kanssa tekemistä, että en oo ollu ihan alusta asti mukana niin B ei siks niin hyvin tottele minua kuin isäänsä. Tai sit täällä on menossa vaan maailman kovin uhmaikä. Pakko kai senkin on joskus helpottaa :D

      Poista
    3. Hihi :) voihan sekin vaikuttaa, tai sit B on yhtä kovaluu ku meillä nämä :-o eli mun käskyt ym menee kuin kuuroille korville kotona ja isänsä ei ees suunnilleen tiedä millaisia nämä osaa olla, kun hänen kans ovat yleensä kiltisti myös kotona :D

      Poista
    4. Eiköhän se osaksi oo ihan lapsen luonteestakin kiinni. Meillä jonkin verran B koettelee myös isäänsä, mutta sitten toisaalta eipä isänsä ees kuuntele kun kerron mitä kaikkee täällä tapahtuu hänen töissä ollessaan. Minä oon ilmeisesti liian ankara ja kiellän kaiken kivan, jos yritän lapsen opettaa ees jonkinlaisille tavoille.

      Poista
  2. Moi!oon aika pitkään lukenut sun blogia.nyt on pakko kommentoida😊 itsekkin oon uusperheen äiti kolmelle pojalle.ei aina helppoo oo mutta rakkaita ne on😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun uskalsit kommentoida! Ihanaa kuulla, että täällä on niitä pitkäaikaisia lukijoita, jotka on kelkassa pysyneet mukana. Onhan tämä uusperheily (joskus) vaikeaa, mutta on se vaan niin palkitsevaa <3

      Poista
    2. Taitaa suurimmaksi osaksi olla kuitenkin palkitsevaa😍 vieläkö oot töissä Citymarketissa?😊

      Poista
    3. Oon opintovapaalla, kun käyn liiketalouden tutkintoa tuolla amk:ssa. Mut vielä se cittari siellä odottelee eli saatan sinne vielä joskus palata:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!