Addiktio värittämiseen

by - tammikuuta 10, 2016

Sain joululahjaksi aikuisten värityskirjan, josta olin haaveillut koko vuoden enkä ollut saanut aikaiseksi sellasita hankittua. Tämä olikin hieman "huono" lahja siitä syystä, että jäin aivan täysin koukkuun tuohon värittämiseen. Kirja oli minulle sopivasti merenneidoista ja muista meren elävistä. 


Kirjan värittämisen luvataan olevan rentouttavaa puuhaa. Itselläni on selkä ja joka paikka aivan jumissa, koska en voi lopettaa kuvien värittämistä vaan jatkan värittämistä niin kauan kuin pystyn. Alla olevan kuvan värittämiseen meni viisi tuntia. Kuvissa on niin paljon pieniä yksityiskohtia, että vaihdoin puuvärit aika nopeasti Stabilon tusseihin.  


Olen värittänyt jo kuusi kuvaa kokonaan ja olenkin nyt päättänyt, että otan värityskirjan kouluun, koska siellä värittäminen on luultavasti huomattavasti ergonomisempaa kuin kotona olohuoneen pöydän ääressä. Ja koulupäivät kuluvat kuin siivillä, kun voin värittää samalla, kun kuuntelen opetusta. Luulenpa, että joudun pian ostamaan uuden värityskirjan. 


Joko teillä on oma värityskirja ja jos on, oletteko siihen yhtä koukussa?  


You May Also Like

2 Comments

  1. Nuo Johanna Basfordin kuvat ovat aivan lumoavia! Ostin itselleni Enchanted forest -värityskirjan jo keväällä, ja onhan sen parissa vierähtänyt jo monen monta tuntia! :D Ihana kokeilla eri tekniikoita ja värityskyniä, tusseilla en olekaan vielä värittänyt! Sivut ovat myös tarpeeksi paksut, joten luulen niiden kestävän myös vesiväritystä, sitä aion testata seuraavaksi. Tuo meriaiheinen kirja on muuten ihana kans, kävinkin sitä hieman selailemassa kirjakaupassa, joten voi olla että ostan sen sitten seuraavaksi! :) Kivoja värityshetkiä!

    PS. voit lukea mun värityskirjakokemuksista mm. täältä: http://avekatriina.blogspot.fi/2015/05/stressinpoistoa-parhaimmillaan.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ihastelin viimeksi kaupassa saman piirtäjän postikorttikirjaa. Hauska idea värittää kortit itse. Värittäminen on kyllä mukavaa! Itse vähän karsastan vesivärejä. Jäänyt ilmeisesti traumoja kouluajoilta. Pitäisi ehkä yrittää uudelleen näin aikuisena.

      Ja kiva blogi sinulla! Näyttää tosi kivalta myös tuo toinen kirja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!