Äiti

by - toukokuuta 13, 2015

Äiti. Niin pieni sana, jolla on kuitenkin niin suuri merkitys.

"Minä haluan olla isona hammaslääkäri, ballerina, muotisuunnittelija, formulakuski..." Kun kaikki muut pienenä tiesivät mitä haluavat olla isona, minä halusin olla vain äiti. En oikeastaan vieläkään tiedä mitä haluaisin elämälläni tehdä muuta kuin olla äiti. Ja sitä olen ollutkin Lissulle jo viimeiset 10 ja vähän yli vuotta.


   
"Äidiksi ei synnytä, äidiksi kasvetaan." Minun kohdallani tämä ei kyllä ole pitänyt paikkaansa. Olen hoitanut koko pienen elämäni lapsia ja tiesin aina haluavani tulla äidiksi nuorena. Olin kaksi kuukautta vaille 19, kun Lissu syntyi. Se kasvatti minusta aikuisen. Yhtäkkiä piti huolehtia pienestä kääröstä, jonka kaikki tarpeet menivät omieni edelle eikä ollutkaan enää vapaa-aikaa. Mutta minä rakastin joka sekuntia enkä vaihtaisi edes koliikkiöitä pois.















 
















"Miksi äiti komentaa?" Nyt minulla on jo kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken vaikka hermoni ovatkin kireämmällä kuin koskaan. Meillä kotona oli aina pienenä kova kuri ja minunkin lapseni kasvatetaan siihen, että aikuisia totellaan ja jos on tuhma, niin siitä rangaistaan. Eli meillä on käytössä nurkka ja se, että joko lempilelu tai kännykkä lähtee hetkeksi tai menettää televisiovuoron siltä päivältä. Vaikka huudan lapsilleni, ei se tarkoita, että rakastaisin heitä yhtään sen vähempää. En halua, että lapseni kasvavat pumpulissa ja että he kuvittelevat saavansa kaiken mitä haluavat tai, että saisivat tehdä kaiken oman päänsä mukaan.


                                     

"Äiti on vähän väsynyt." Kyllä, on ihan okei olla joskus väsynyt. Se ei tee minusta yhtään sen huonompaa äitiä. Ehkä en ole yhtä kärsivällinen kuin normaalisti tai jaksa lukea yhtä pitkää iltasatua, mutta äitiäkin saa joskus väsyttää.

"Äitiä itkettää -taas." En yleensä ikinä itke lasten nähden. Se ei johdu siitä, etten haluaisi lasten ajattelevan minun olevan heikko vaan koska en halua, että lapsillekin tulee paha mieli. Eilen kuitenkin oli poikkeus. Vauvat tekee edelleen kipeää. Ei ole kyse siitä, ettenkö olisi muiden onnesta onnellinen, koska tottakai olen. Olen onnellinen toisten puolesta, kun saan tietää jonkun olevan raskaana, mutta silti se sattuu. Tekee kipeää, kun ajatteleekaan koko kohdunulkoista raskautta. Jos kaikki olisi mennyt kuin strömsössä, minulla olisi laskettu aika kuukauden kuluttua. En voi katsoa tv-sarjoja tai elokuvia, joissa joku saa vauvan, ilman kyyneliä. Minulla on kuulemani mukaan pakkomielle vauvoista, koska haluan vauvan rakastamani miehen kanssa näin nopeasti. Ei minulle ajankohdalla ole väliä. Tuntuu vain toivottomalta edes yrittää enää, kun leikkauksesta on jo puoli vuotta eikä kehoni ole antanut vieläkään mitään merkkejä siitä, että oltaisiin edes lähellä onnistumista. Ajatus siitä, että minä tuhosin edellisen vauvan, sattuu.


"Äiti, sinä oot paras äiti maailmassa."  Lause, jolla on niin suuri merkitys. Yritän puuhailla lasteni kanssa parhaani mukaan kaikkea. Käydä ulkona, leffassa, puhaltaa saippukuplia, piirtää, askarrella, leikkiä... Vaikka Lissua kuinka suututtaisi ja hän vihaisi minua yli kaiken juuri sillä hetkellä, jälkikäteen hän saattaa silti sanoa edellämainitun lauseen. Silloin tietää tehneensä jotain oikein.


                                   

"Äiti, rakastan sinua."  Meillä kerrotaan monta kertaa päivässä lapsille kuinka rakkaita he ovat. Heitä halitaan, pussaillaan, paijataan ja pidetään sylissä. Ja kuiskataan korvaan "olet minun oma rakas". Lapset kyllä tietävät olevansa tärkeitä vaikka välillä olisikin huonompia päiviä -tai viikkoja.



 























Äiti. Pieni sana, joka tuo suuren vastuun.  Pieni sana, joka pitää paljon sisällään. Pitää osata olla hellä, mutta silti tiukka. Täytyy osata kasvattaa lapsista kunnon kansalaisia, jotka tietävät mikä on oikein ja mikä väärin. Täytyy osata laittaa lapset aina itsensä edelle.


Äitiys on, että rakastaa lapsiaan aina -kaikesta huolimatta. 





Millainen äiti sinä olet? 






You May Also Like

2 Comments

  1. Mä taidan olla ihan paska äiti :D ainakin jos lasta uskoo, vaikka kyllähän nuo perään itkee jos johonkin jäävät harvoin :) meillä on kans tosi kova kuri pojille mutta ovat sen verran omapäisiä että pakko ollakin etteivät teini iässä heittele vanhempia seinille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sikshän sitä kuria pidetään, että teini-iästä selvitään hengissä :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!